Hellurei!

Niinku kansikuvasta näkyy, niin sitä kohti tässä tähdätään. Pian tuo rumanvärinen kirja on mulla. Jos on……

Nyt olis ekat mestarinäytöt ohi. 20-21.11 näytettiin kaks mieskokonaisuutta. Voin sanoo että oon ennenkin ollut tutkintotilaisuuksissa ja muistan elävästi kuinka helvettiä se oli. Sitä jännitti koko ajan, ei tullu öisin nukuttua ja syömisestä ei tullu mitään. Kahvia ja tupakkaa meni senki edestä. Ja sillon niitä oli kaksviikkoa putkeen.

Noh, mut tiedossa siis oli et mitä tuleman pitää. Torstaina 16.11 lähettiin pikkujouluilee jysäri risteilylle ja sitten tottakai perjantaina piti lähtee jatkoilee, sehän nyt oli sanomattakin selvää. Mentiin siis Vantaan hotelliin (en mene enään ikinä). No Risteilyä en tässä jaksa enempää avata, se oli aika K18 meininkiä 😀 Tietäjät tietää vai miten se oli ? 😀

Lauantaina sit kotiuduin pikkujoulu reissulta ja olo oli tietenkin sen mukainen 🙂 Päässä alko heti soimaan et ei helkkari maanantaina pitäs olla tikissä ja näyttää mieskokonaisuuksia. Kaikki suunnitelmat tekemättä ja laskelmat. Ihan alko sit jo oikein ahistaa. No sunnuntaina painelin mun luokkakaverille Nummelaan tekemään niitä suunnitelmia ja pääsin hommassa alkuun. Kiitos Pia siitä 🙂

Maanantaina herätyskello soi klo 6:00 ja mahaan sattu sit nii perkeleesti. Ei auttanu ku mennä suihkuu ja kahvit lärviin. Koululla olin joskus ennen ysiä ja ekan näytön PITI alkaa klo . 9:30. Siin oli aika ruuhkaa arvioitsijoilla ni siks siinä meni sitten vähän yli. Noh eka muistikuva koko touhusta oli se että suunnitelmat piti piirtää uusiks ja laskelmat ennenku sai alottaa. NICE. No ei auttanu ku alkaa tekee. Lopulta sit kuitenkin pääsin alkuun ja alettii tekee Broidin partaa.

No aikaa kului ja en edes muista mitään mitä tein mutta joka tapauksessa tein Broidille parran muotoilun ja värjäyksen ja leikkasin hiukset. Koko aikana mulla oli sellanen olo et ei tää mee läpi et ei mee, koska suunnitelmat oli tehty pitkin mäntyjä. Meinasin jo luovuttaa ihan tosissaan.

Päivän päätteeks oli sitten arviointi keskustelu missä kyseltiin mun mielipidettä työstä ja muutenkin käytiin siinä läpi mun työpaikka yms. Sitten ne vaan tokas että kyllä tämä nyt meni hyväksytysti läpi. ”Täh, oikeesti ?!?”. ”No niinhän me sanottii”. Ihan ku ois halosta tullu päähän ku en meinannu uskoo et läpi meni.

Fiilis oli aivan sairaan hyvä ja ku soitin iskälle ja kerroin kuinka kävi ni itkuhan siinä pääsi ja sille ei meinannu loppua tulla 😀

Tiistain näyttö meni sitten jo paljon rauhallisimmin mielin. Tein Kallelle Amerikkalaisen parranajon ja spa hoidon, Hiuspohja hoidon ja hiustenleikkauksen. Sitä tilaisuutta sen enempää avaamatta niin läpi sekin meni. Eli kaikista mentiin läpi vaikka usko itteensä oli hyvin pieni. Ei kukaan mun töissä tarkastele mun töitä. Tossa ku sulla on 3 arvioitsijaa vieressä niin kyllä se pistää jännittämään.

No kaikesta jännityshysteriakamaluudesta huolimatta, mulle jäi hyvä fiilis ja arvioitsijat oli mukavia vaikka alussa niitä pitää aina kamalina, mutta se on ihan luonnolista siinä tilanteessa. Palaute tuli asiallisesti ja jos jotain epäkohtia löyty niin niistä annettiin palaute rakentavasti. Mulle toi oli kuitenki sitten lopulta oppimistilaisuus kun mikään näytön paikka.

Keväällä lähetään sitten haastamaan itteensä uudestaa. Vuorossa ois naiset. Permistä,Väriä,Kampausta, Leikkaamista ja vaikka mitä vielä tiedossa. Tiedostan sen jo valmiiks et kaikki ei voi  mennä heittämällä läpi vaan jossain kohtaa se tössää mut ei pidä luovuttaa.

Kiitos Arvioitsijat ja kiitos Ira. Olipahan kokemus 😀

p.s kuvia en nyt jostain syystä saa tähän siirrettyä, koska toi mun älyomena ei suostu mun kanssa yhteistyöhön. Kattokaa Fasepookista 😉